Mitä siitä seuraa, kun kaksi toimistotyöläistä hyppää pyörien selkään ja lähtee ajamaan Pyhäselän ympäri? Tarina alkaa siitä, kun toinen heittää ilmoille ajatuksen järven ympäriajosta kevättalvella. Toinen miettii, että miksei - onhan siihen vielä aikaa valmistautua. Idea jää taka-alalle ja yhtäkkiä kesä onkin täällä. Ainoa mahdollisuus lähtöön on reilun viikon päästä, mutta enää ei epäröidä kun kerran on matkalle lupauduttu.
Päivä 1: Joensuu – Hammaslahti – Kompakka - Rasivaara - Rääkkylä
Lähtöpäivän aamu on pilvinen, aurinko pilkistelee harvakseltaan pilvien raosta, mutta ainakaan toistaiseksi ei sada! Reissumme alkaa Joensuun Penttilästä, jossa me, jännityksen vallassa olevat naiset tapaamme. (Kauempaa saapuville lähtöpisteeksi voi suositella esimerkiksi Joensuun ravirataa, jonka parkkipaikalle auton voi jättää maksutta vaikka yönkin yli.) Alkumatka kulkee kevyesti läpi esikaupunkialueiden, soratietä myöten junaradan varressa ja muuten pääosin tasaista kevyenliikenteen väylää. Siinä ei ole juuri suuria mäkiä tai vaaranpaikkoja, ja Joensuun päässä onnistumme bongaamaan muutamaan otteeseen itse Pyhäselänkin.
Ensimmäinen taukopaikka löytyy yllättäen jo 10 kilometrin matkan jälkeen kotileipomo Annamaijan gluteenittomista. Leipomon jälkeen matka jatkuu kohti Hammaslahtea. Siellä pysähdymme täydentämään eväsvarastot ja lähdemme jatkamaan matkaa kohti Elovaaran ulkoilualueen laavua, jossa vietämme lounastauon. Ennen Elovaaraa ensimmäiset sadepisarat ropisevat päällemme ja pyörätie päättyy, onneksi evästauon ajaksi sade lakkaa. Lounastauon jälkeen matka jatkuu..
Maantien varrella pyöräileminen alkaa yllättävän kivuttomasti. Autoliikennettä on vähän, eikä muita kulkijoitakaan näy. Ehkäpä epävakainen sää ja vastatuuli vaikuttavat muiden ulkoiluintoon? Lyhyehkön maantiepyöräilyn jälkeen poikkeamme soratielle kohti Vuoniemeä. Kuljemme niemen kärkeä kohti mäkistä ja mutkaista soratietä, joka on tunnelmaltaan taianomainen. Niemen kärkeä lähestyttäessä näemme uimarannan / tulipaikan, mutta jätämme sen tällä kertaa käymättä. Vesisade kannustaa liikkumaan kohti välietappia – Eihvelin tornia. Maisemat tornissa hymyilyttävät hurjapäisempää, mutta niemen kärjessä vimmaisesti rantaan lyövät aallotkin tarjoavat tauon ajaksi silmänruokaa. Selän yli siintää myös Liperi ja selkeämmällä säällä näkymät ovat varmasti monta kertaa upeammat.
Paluumatka niemestä taittuu samaa reittiä pitkin. Päästyämme maantielle sade vuorottelee välillä voimakkaampana ja välillä hennompana kastellen meidät kuitenkin melko tehokkaasti. Onneksi Kompakan kyläkaupan ovet ovat auki ja pääsemme pitämään ansaittua taukoa. Kompakan jälkeen alkaa päivän tähänastisista raskain etappi – mäkistä maantien reunaa vailla mainittavia taukopaikkoja. Onneksi kuitenkin bussipysäkkien katokset tarjoavat suojaa, jossa saa tarpeen vaatiessa vaatteita vaihdettua. Kuulimme kotileipomosta, että Rasivaarassa sijaitsevan rautakaupan sisällä on kahvila! Paikka olisi todellakin jäänyt löytymättä ilman tätä paikallistietoutta, mutta totta tosiaan, kun vihdoin pääsemme perille kahvileivän tuoksu ohjaa meidät kaupassa oikeaan suuntaan. Jututettuamme paikallisia kahvittelijoita suuntaamme päivän viimeiselle taipaleelle kohti Rääkkylää.
Väsymys alkaa painaa ja matalapaine meinaa mustata mielet. Liikenne on lisääntynyt, samoin sade ja välillä on pitkiä suoria, mäkiä ja metsä-/peltomaisemaa. Pyhäselkä on tässä kohtaa melko kaukana reitiltä, eikä järvimaisemia ole näköpiirissä. Reisilihaksetkin alkavat sanoa, että voitaisiin pikkuhiljaa vähän levätä. Pääsemme lopulta Rääkkylään, jossa meitä odottavat Paksuniemen ystävälliset yrittäjät ja lämmin ruoka! Ruuan jälkeen pääsemme majoittumaan Koivuniemen leirintäalueelle. Järvimaisema näyttää tuulesta ja harmaudesta huolimatta viehättävältä, mutta majoituksen hintaan kuuluneiden kanoottien testailu jää nyt toiseen kertaan, koska päivän seikkailut tuudittavat syvään uneen.
Päivä 2: Rääkkylä – Pohjoisen Saimaan saaristo – Tutjunniemi, Liperi – Roukalahti – Mattisenlahti – Ylämylly – Joensuu
Syömme majapaikassa ihanan aamupalan ja lähdemme kohti Liperiä. Heti alkumatkasta GoogleMaps varoittaa, että jyrkkiä mäkiä on edessä. Lihakset ovat väsyneet edellisestä päivästä ja maantien vierustalla polkeminen meinaa jo hieman turhauttaa. Sitten pääsemme Pohjoisen Saimaan saaristoon ja poikkeamme soratielle. Saarilla seuraamme Karelianpolkujen Saaristo Trailia, käymme Pyhäselän rannassa ja vierailemme Kuukkelissa, ITE-taiteilijan keskelle satumetsää rakentamassa mielenkiintoisessa ympäristössä. Tämä on outoudessaan ehdottomasti oma suosikkimme matkalla. Päätämme valita soratien ja ajaa lossia kohti pienempää tietä pitkin – ehdottomasti oikea ratkaisu, vaikka yhdessä kohdin onkin noin puolen kilometrin pätkä todella isoa mursketta jolla ajaminen ei ole kovin miellyttävää.
Siellä se on – Arvinsalmen lossi! Koko kierroksen kohokohtia lienee lossimatka Rääkkylästä Liperiin. Edes lossikuljettajan tauko juuri kun saavumme paikalle ei haittaa, koska molemmat olemme ensi kertaa menossa lossiin pyörillä. Lossin jälkeen alkaa jälleen hiipiä nälkä, joten koukkaamme jälleen Pyhäselän rannalle Saariston puotiin. Tällä kertaa aikomus on syödä, onhan meillä vielä matkan viimeiset kymmenet kilometrit jäljellä. “Vuoritie... ei kuulosta lupaavalta!” ehdimme todeta tienristeyksessä, ja tie on todellakin nimensä mukainen. Pizza silmissä kiiluen taitamme kuitenkin viimeiset kilometrit rantaan.
Syönnin päälle tuntuu melko raskaalta jatkaa, ja lienee turha väittää etteikö lihaksisto olisi jo väsyksissä. Toisaalta ensikilometrit tuntuvat varsin kepeiltä, taittuvathan ne varsin monipuolisessa luonnossa soratiellä. Paluu asfaltille ei ole niinkään mukava, varsinkaan kun sää on edelleen hyvin vaihteleva pienestä auringonpaisteesta rankkoihin sadekuuroihin. Valitsemme silti Roukalahden kohdalla oikealle kääntyvän maisemareitin Puromäen ja Mattisenlahden kautta Liperin Kirkonkylälle ajamisen sijaan. Maisematkin vaihtuvat samalla metsistä peltoihin. Onneksi seuraava etappi on jo lähellä eikä ole enää kuin kymmenkunta kilometriä, kun saamme lämpöiset kahvikupit kouriimme Puromäen puutarhalla. Viimeisen kahvitauon jälkeen vauhti kiihtyy – sadekuurot piiskavat edelleen kasvoja ja maisemat käyvät entistä tutummiksi. Ylämyllyn taajamassa päästään taas pyörätielle, ja enää on jäljellä vajaa 20 kilometriä. Nyt voimme sanoa kiertäneemme Pyhäselän pelkillä lihasvoimilla! Kylläpä tuntuu helpolta polkea pyöräteitä pitkin lähtöpisteeseen.
Yhteenveto
Pyöräilemään lähdettiin “ihan tavallisella” 7-vaiheisella kaupunkipyörällä ja maastopyörällä. Molemmat investoivat pyöräilysortseihin ja penkinpehmusteisiin, silti erityisesti maastopyörän pelkistetty ja kapea penkki meinasi olla näin pitkään matka-ajoon tottumattomalle aikamoinen riesa. Reppu selässä ei myöskään ollut kovin mukava pitkällä matkalla - ymmärrys erilaisista pyörän runkoon kiinnitettävistä laukusta kasvoi. Kuten pitkillä vaelluksilla, myös pyörämatkalla “grammanviilaus” rupesi kiinnostamaan – paljon oli mukana tarpeetontakin tavaraa.
Matkaa suunnitellessa sen pituudeksi arvioitiin n. 120 km, mutta muutaman pikku “piston” tuloksena kokonaismatkaa kahdelle päivälle kertyi 153 km. Reittiä ei ole merkitty, mutta suunnistaminen onnistuu helposti digitaalista karttapalvelua käyttämällä. Meille kokemattomille maantiepyöräilijöille kierroksen jakaminen kahteen osaan oli erittäin hyvä idea. Vaikka reitti on nimeltään Pyhäselän kierros, tiet kulkevat pääsin suhteellisen kaukana itse järvestä, ja järvimaisemista pääsi nauttimaan enemmän oikeastaan vasta toisena polkupäivänä Rääkkylän Pohjoisen Saimaan saariston sekä Liperin puolella. Kokonaisuutena matka oli antoisa, vaikkakaan kelit eivät hellineet. Sen lisäksi että saimme varsin arvokasta oppia maantiellä pyöräilystä, avautuivat Pyhäselän ympäristön maisemat täysin uudella tavalla – koska vauhti oli todella paljon hitaampi kuin normaalisti.
Sonja ja Noora
Sonja Kortelainen on Liperin kunnan hankeasiantuntija, joka aikoo Pyhäselän kierrosta inspiroituneena kiertää seuraavaksi Viinijärven.
Noora Vuontisvaara toimii Liperin kunnalla projektisuunnittelijana. Hän suunnittelee seuraavaksi tutustuvansa paremmin Joensuun seudun polkuihin - pyörän selästä tietenkin.