Lähiruoka käsitteenä on varsin moniulotteinen eikä siitä taida olla yhtä oikeaa tulkintaa. Maa- ja metsätalousministeriön määritelmän mukaan ”(Lähiruokaohjelmassa) lähiruualla tarkoitetaan erityisesti paikallisruokaa, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, joka on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja joka markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Omalla alueella tarkoitetaan maakuntaa tai sitä vastaavaa tai pienempää aluetta.” (mmm.fi/lahiruoka)
Minulle lähiruoka tarkoittaa elinpiirissäni kasvatettua, sieltä kerättyä, kalastettua tai metsästettyä puhdasta ja lisäaineetonta ruokaa. Siis sellaista ruokaa, josta voi nauttia tietäen, että se on tuotettu vastuullisesti. Ruoka onkin minulle pelkkää polttoainetta, ellen tiedä sen alkuperää. Tällä alueella ruokailu on tankkaamisen sijasta harvinaisen usein nautintoa. Lukuisat puutarhat ja muut alkutuottajat sekä jokaisen oikeuksien turvin kerätyt luonnontuotteet tuovat ruokapöytiimme sellaista luksusta, josta moni ei osaa edes haaveilla.
